Chaque année, on est un peu surpris par les galettes des rois qui font leur apparition dans les boulangeries, si peu de temps après les fêtes de fin d’année. Même si on peut acheter des galettes tout au long du mois de janvier, le « vrai » jour pour manger la galette est le 6 janvier, le jour de l’Epiphanie. La galette des rois tire son origine des Saturnales (fêtes romaines situées entre la fin du mois de décembre et le début de celui de janvier), durant lesquelles les Romains désignaient un esclave comme « roi d’un jour ». Depuis cette période romaine,  la tradition veut que le ou les plus jeunes présents à la table se mettent sous cette table et décident de la répartition équitable des parts entre les convives en annonçant leurs noms lorsqu’une part est coupée. Souvent les familles « trichent » pour attribuer la fève aux plus jeunes (chez nous aussi !).

Il y a plusieurs manières de réaliser cette galettes, avec des garnitures variées, mais la galette traditionnelle est réalisée avec une pâte feuilletée fourrée avec une crème frangipane.

Le coût d’une galette des rois achetée en boulangerie est assez élevée (à partir de 15 euros pour les plus petites et jusqu’à plus de 30 euros pour les plus grandes). C’est pourquoi de plus en plus de français réalisent leur galette à la maison.

Cette année, j’ai d’abord testé cette recette de Hervé Cuisine. J’ai eu des difficultés à régler la température du four pour la galette, j’ai essayé plusieurs températures, mais même en ajoutant beaucoup de temps de cuisson, le résultat était assez gras, comme si la pâte feuilletée n’était pas bien cuite. En plus, il y a eu un problème dans les quantités de la garniture. Même si la recette mentionnait 2 pâtes feuilletées, au final je n’aurais dû n’en utiliser qu’une seule pâte pour obtenir une galette avec assez de garniture. Cette recette de Hervé Cuisine préconise aussi 2 cuillères à soupe de rhum, mais ça donne un goût du rhum trop prononcé.

Aujourd’hui, j’ai réessayé avec cette recette du Journal des Femmes que nous avons trouvée excellente. J’ai juste modifié la température du four : au lieu de cuire la galette à +200°C, j’ai réglé la température à +180 avec une chaleur tournante. 10 minutes après avoir mis la galette au four, j’ai dû la couvrir avec un papier aluminium pour éviter qu’elle brûle. Sinon j’ai suivi la durée de cuisson de 30 minutes et le résultat est parfait, la pâte bien cuite, pas grasse. Il y a assez de garniture, et je suis sûre qu’elle sera encore meilleure le lendemain (contrairement aux galettes achetées en boulangerie). Cette galette, c’est sûr, je la referai !

Loppiaisen perinteinen kuninkaiden torttu

Joka vuosi, olemme vähän yllättyneitä siitä, kun leipomoihin ilmestyy heti tammikuun alussa (ja usein jo joulukuun lopussa) kuninkaiden torttu myyntiin, niin nopeasti joulun jälkeen. Vaikka torttuja voi ostaa koko tammikuun ajan, niitä kuuluisi syödä 6. tammikuuta eli loppiaisena. Kuninkaiden torttu saa nimensä itämaisten tietäjistä ja perinne on alkanut jo roomalaisten aikaan, jolloin roomalaiset nimittivät yhden orjistaan « päivän kuninkaaksi ». Niistä ajoista lähtien, traditioon kuuluu, että tortun leikkaamishetkellä perheen nuorimmat menevät pöydän alle piiloon ja huutavat sieltä kuka minkäkin viipaleen saa (näkemättä sen kokoa). Erityisen jännä päivä on lapsille siksi, että tortun sisälle on piilotettu pieni yllätys, jonka löytäjä saa kruunun päähänsä merkkinä kuninkuudestaan (tai kuningattaruudestaan). Useissa perheissä käy myös niin, että ihme kyllä lapset löytävät aina yllätyksen 🙂

Kun kuninkaiden tortun ostaa leipomosta, sen hinta on alkaen 15-20 euros (pienet 4 hengen tortut) ja usein mennään 40 euron molemmille puolille isoimmissa tortuissa. Siksi yhä useammat perheet tekevät tortut itse, vaikka lehtitaikinan teko on tietysti haastava vaihe.. Oma monitoimikoneeni on tällä hetkellä huollossa, siksi päädyin kaupan valmiiseen lehtitaikinaan.

Kokeilin ensin reseptiä, jonka paisto oli yllättävän hankalaa. Kokeilin eri uunin lämpötiloja, lisäsin paistoaikaa, mutta lopputuloksena taikina jäi jotenkin rasvaiseksi. Eikä täytettä ollut tarpeeksi, tortusta tuli liian matala. Myös 2 rkl rommia on liian paljon, rommin maku oli liian voimakas.

Tänään kokeilin toista reseptiä, jonka löysin näiltä nettisivuilta. Tämä resepti oli todella hyvä ja olenkin varma, että tästä lähtien meidän perheen loppiaisperinteeseen kuuluu kuninkaiden tortun tekeminen itse. Ehkä ensi vuonna teen jopa lehtitaikinan itse.

Resepti :

• 2 kpl pyöreitä lehtitaikinoita (sen kokoinen, että juuri ja juuri mahtuu pellille)
• 125g jauhettuja manteleita
• 125g tomusokeria
• 100g voita
• 2 munaa + 1 keltuainen voiteluun
• 1 rkl rommia

Sekoita käsin pehmeä voi ja mantelijauho. Lisää sitten tomusokeri ja kananmunat, vispilällä vatkaten. Lopuksi lisää kulhoon rommi. Kun seos on tasainen, kannattaa laittaa vartiksi jääkaappiin, niin seos jähmettyy hiukan.

Laita ensimmäinen lehtitaikina pellille, kaada päälle manteliseos, mutta muista jättää pari senttiä tyhjäksi taikinan reunoilta. Laita torttuun joku pieni « yllätys ». Voitele reunat vedellä, laita päälle toinen taikina ja nipistä reunat hyvin kiinni joka puolelta. Muista voidella keltuaisella ja piirtää pintaan varovasti kuvioita haarukalla.

Paista uunin keskiosassa kiertoilmassa, +180 asteessa, 30 minuuttia. Suojaa pinta nopeasti alumiinipaperilla, ettei se kärähdä.